Viikon kuva 2021

27. joulukuuta 2021: ESO:n operoima Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy, eli VISTA-kaukoputki sijaitsee Cerro Paranalin huipulla Chilen Atacaman autiomaassa. Sieltä on upeat näkymät paitsi upealle eteläiselle tähtitaivaalle myös läheiselle vuorenhuipulle, jossa ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) sijaitsee. Yhdistyneen kuningaskunnan 18 yliopiston yhteisesti suunnittelema ja kehittämä VISTA on maailman suurin inrapuna-alueen taivaankartoitusteleskooppi. Se suorittaa kuutta yleistä taivaankartoitusprojektia, jotka vievät sen havaintoajasta suurimman osan. Näiden tavoitteena on löytää useita erilaisia kohteita, kuten ruskeita kääpiöitä, muuttuvia tähtiä ja kaukaisia kvasaareja. Teleskoopin havainnot antavat uutta tietoa useille eri alueille, kuten pimeän aineen olemukseen ja galaksien rakenteeseen, ja se on mukana luomassa maailmakaikkeudesta 3D-karttaa, joka kattaa noin viisi prosenttia koko havaittavasta maailmankaikkeudesta. Mutta miksi tehdä havaintoja infrapuna-alueella? Koska sen avulla VISTA ei ainoastaan ihaile viileää maailmankaikkeutta, sillä kylmät esineet loistavat usein kirkkaammin näillä aallonpituuksilla, vaan se havaitsee myös maailmankaikkeuden kaukaisimpia kohteita. Ne ovat niin kaukana, että maailmankaikkeuden laajenemisen vuoksi niiden lähettämä näkyvä valo on venynyt kohti ...

13. joulukuuta 2021: Tämän viikon kuva voi hypnotisoida sinut! Pyörrettä tai optista harhaa muistuttavat tähtitaivaan ympyrät johdattavat sinut tutustumaan Chilen Atacaman autiomaan henkeäsalpaavaan vuoristoiseen maisemaan, joka on myös ESO:n La Silla observatorion sijoituspaikka. Jokainen taivaalla näkyvä jälki edustaa yksittäistä tähteä, joka myodostaa tähtijäljen (star trail). Jäljet johtuvat maan pyörimisestä, mikä saa tähdet näennäisesti liikkumaan taivaalla samalla muodostaen hitaasti täydelliset renkaat, joiden keskipisteenä on eteläinen taivaannapa. Tällainen valokuva vaatii siten pitkän valotusajan, jotta ajan kulku saadaan näkymään. La Silla sijaitsee noin 2400 metriä merenpinnan yläpuolella ja siellä on täydelliset havainto-olosuhteet tällaisille pitkälle valotuksille. La Sillassa on yli 300 selkeää yötä vuodessa! ESO:lla on täällä kaksi maailman tuotteliainta neljän metrin kokoluokan teleskooppia: ESO:n 3.6-metrin teleskooppi, jossa on maailman tärkein eksoplaneettojen metsästäjä, High Accuracy Radial velocity Planet Searcher (HARPS) ja 3,58 metrin New Technology Telescope eli NTT-kaukoputki, joka on maailman ensimmäinen kaukoputki, jossa on tietokoneohjattu pääpeili (aktiivinen optiikka). NTT:n rooli oli aktiivisen optiikan kehityksessä merkittävä ja ...

6. joulukuuta 2021: Tämä ESO:n La Sillan observatoriolla kuvattu teleskooppien perhepotretti otettiin vuonna 2019 upean auringonlaskun aikaan Chilen Atacaman aavikon laitamilla. Kuvan edessä korkeana seisova kohde on yksi La Sillan uusista perheenjäsenistä: BlackGEM, joka on optisen alueen teleskooppien joukko. Ne aloittavat pian joidenkin maailmankaikkeuden voimakkaimpien ja dramaattisimpien tapahtumien etsimisen, kuten neutronitähtien ja mustien aukkojen yhdistymisten tapahtumat. Robottiteleskooppien joukon ovat kehittäneet Radboud University (josta sitä kauko-ohjataan), Alankomaiden tähtitieteen tutkimuskoulu (Netherlands Research School for Astronomy, NOVA) ja KU Leuven. Nämä eksoottiset tapahtumat aiheuttavat aika-avaruuden aaltoilua, joka on ilmiö, mikä tunnetaan nimellä gravitaatioaallot. BlackGEM toimii yhdessä gravitaatioaaltojen havaintolaitteiden kanssa, kuten LIGO ja Virgo. Tarkoitus on osoittaa näkyvässä valossa gravitaatioaaltojen lähteet. Näiden havaintojen avulla suuremmat teleskoopit, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) voivat tehdä yksityiskohtaisia seurantahavaintoja. Siten tähtitieteilijöiden ymmärrys joistakin maailmankaikkeuden äärimmäisimmistä tapahtumista kasvaa ja maailmankaikkeuden mysteerit selviävät.

29. marraskuuta 2021: Aivan kuin ihmiset ruuhkaisessa risteyksessä saattavat vahingossa hieman törmätä toisiinsa, niin voi käydä myös galakseille maailmankaikkeudessa! Tässä tapauksessa lopputulos on kuitenkin dramaattisempi kuin pelkkä pieni törmäysjälki. Kun kaksi galaksia törmää yhteen, ne sulautuvat toisiinsa ja synnyttävät uuden, isomman galaksin. Tästä yksi esimerkki on kuvassa näkyvä NGC 7727 -galaksi, jonka ESO:n VLT Survey Telescope (VST) kaukoputki Chilessä on ottanut. Galaksi sijaitsee 89 miljoonan valovuoden päässä Maasta Vesimiehen-tähdistössä. NGC 7727:n arvellaan olevan seurausta noin miljardi vuotta sitten tapahtuneesta kahden galaksin välisestä yhteenotosta. Tämän valtavan kosmisen törmäyksen seuraukset näkyvät edelleen NGC 7727:n erikoisessa, epäsäännöllisessä muodossa ja sen ulommilla alueilla olevissa tähtivirroissa. Kuva on otettu näkyvässä valossa osana VST-ATLAS taivaankartoitusta. Kartoituksen tavoitteena on tutkia laajaa eteläisen tähtitaivaan aluetta. Alue on niin suuri, että siihen mahtuisi noin 19000 täysikuuta! Tutkimalla galakseja tällä alueella tähtitieteilijät pyrkivät selvittämään pimeän energian luonnetta. Pimeä energia on kaikkialla maailmankaikkeudessa oleva salaperäinen voima, joka aiheuttaa maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen.

22. marraskuuta 2021: Tehokkaat laserit lähettävät lasersäteen taivaalle yhdestä neljästä yksikköteleskoopista ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkesta Paranalin observatoriolla Chilessä. Lasersäteet yltävät noin 90 kilometriä maanpinnasta sijaitsevaan ilmakehän kerrokseen, jossa on hyvin runsaasti natriumatomeja. Laserit saavat natriumin loistamaan luoden keinotekoisia tähtiä taivaalle. Mutta miksi? Maan ilmakehä vääristää kosmisista kohteista meille tulevaa valoa, mikä heikentää tähtitieteellisten havaintojen terävyyttä. Syy on sama, miksi Maasta katsottuna tähdet näyttävät ”tuikkivan”. Tämän vuoksi korjatakseen havaintoja tähtitieteilijät ovat kehittäneet adaptiivisena optiikkana tunnetun teknologian, missä peilin muotoa voidaan muuttaa satoja kertoja sekunnissa korjatakseen ilmakehän turbulenssin vaikutuksia. Tarvittavien korjausten laskemiseksi adaptiivinen optiikka tarvitsee kuitenkin vertailutähtiä havaitun kohteen läheltä. Tällaisia tähtiä ei kuitenkaan aina löydy kohteen läheltä, mikä sai tähtitieteilijöitä keksimään ajatuksen lasereista, joilla keinotekoisia tähtiä saadaan sijoitettua taivaalle optimaalisesti milloin tahansa niitä tarvitaan. Kiehtova yksityiskohta! Keinotähtiin liittyvät natriumatomit ovat meteoroideista ylijäänyttä materiaa, jotka ovat päättäneet matkansa aurinkokunnan halki saapumalla Maan ilmakehään ja palamalla poroksi. Joten tavallaan laserien virittäessä natriumatomeja käytämme avaruuden ...

15. marraskuuta 2021: Tosiaan, kuvan keskellä näkyvä kirkas valo, joka loistaa Linnunradan pimeän punertavan vyön alla, on itse asiassa aurinkokunnan planeettojen kuningas! Jupiterin reunoilla näkyy kaksi kukkulaa, jotka ovat ESO:n Very Large Telescope (vas.) ja VISTA (oikealla) kaukoputkien sijoituspaikat Atacaman autiomaassa Chilessä. Jupiter on aurinkokuntamme suurin planeetta ja kolmanneksi kirkkain kohde yötaivaalla. Vain Kuu ja Venus ovat sitä kirkkaampia. Se on nimetty taivaan ja ukkosen jumalan mukaan, mikä sopiikin Jupiterille hyvin! Se koostuu pääasiassa vedystä ja heliumista. Yksi Jupiterin tunnusmerkeistä on sen pinnalla oleva kuuluisa suuri punainen täplä, joka on aurinkokunnan suurin myrsky. Jupiteria on havaittu VLT:n 8,2 metrin kaukoputken avulla useita kertoja. VISIR-instrumentti otti Jupiterista upean korkean resoluution infrapunakuvan, jonka avulla voidaan ymmärtää, miten energia ja aine siirtyvät sen ilmakehän läpi. CRIRES-infrapunaspektrografi on väline, joka hajoittaa valon osatekijöihinsä. Sen avulla kartoitettiin Jupiterin yläilmakehässä olevaa aluetta, joka on 200 ºC ympäristöään kylmempi. MAD-prototyyppi-instrumenttia käytettiin ilmakehän turbulenssin aiheuttamien vääristymien korjaamiseeen, jonka ansiosta VLT otti ...

8. marraskuuta 2021: Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy kaksi toisiinsa kietoutunutta spiraaligalaksia NGC 3314a ja b majesteettisessa kosmisessa tanssissa. Tämän hetken on taltioinut ESO:n VLT Survey Telescope, eli VST-teleskooppi. Älä kuitenkaan anna kuvakulman hämätä! Galaksit eivät itse asiassa ole lainkaan vuorovaikutuksessa keskenään. Kaksi galaksia, jotka sijaitsevat 117—140 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä Hydran tähdistössä, ovat itse asiassa fyysisesti toisiinsa liittymättömiä ja ne vain näyttävät olevan Maasta katsottuna päällekkäin. Tämä ainutlaatuinen kuvakulma antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden mitata galakseista useita ominaisuuksia. Esimerkiksi miten pöly absorboi tähtien valoa, jolloin niiden koostumuksesta ja evoluutiosta saada lisää tietoa. Tässä kuvassa piileksii toinenkin salaisuus. Jos katsot tarkasti kuvan oikeaa alakulmaa, niin tämän upean kosmisen tanssin lisäksi kuvasta löytyy heikko kellertävä kohde, eli ultra-diffuusin galaksin (UDG) jälki. UDG-kohteet ovat yhtä suuria kuin Linnunrata, mutta niissä on 100—1000 kertaa vähemmän tähtiä. Nämä galaksit ovat erittäin himmeitä, eikä niissä ole tähtiä muodostavaa kaasua, mikä saa ne näyttämään yötaivaan tahroilta. Tämä UDG, nimeltään UDG 32, on ...

1. marraskuuta 2021: ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevat SPECULOOS-teleskoopit (Search for habitable Planets EClipsing ULtra-cOOl Starssited telescopes) etsivät yleensä uusia maailmoja, mutta tämä kuva esittää itse havaintopaikan planeettana. Kuva on koostettu erityisellä stereografisella projectiolla, joka on erityinen valokuvaustekniikka. Siinä palloprojisoitu kuva, kuten 360º panoraama, projisoidaan tasolle. SPECULOOSin tehtävänä on maankaltaisten planeettojen havaitseminen niiden kulkiessa meidän ja niiden emotähden välistä. Tähti on yleensä pieni ja viileä ja sijaitsee Auringon lähistöllä. Tämä saa aikaan tähden kirkkauden säännöllisen himmenemisen. Tällä niin sanotulla ylikulkumenetelmällä löydettyjä planeettoja voidaan tutkia hyvin tarkasti. Menetelmällä saadaan planeettojen massat ja säteet määritettyä tarkasti, sekä niiden mahdollista kaasukehää ja elämän mahdollisuuksia voidaan tutkia. SPECULOOS nimen inspiraationa on ollut Belgiassa, Alankomaissa ja Saksassa suosittu makea keksi. SPECULOOS koostuu neljästä teleskoopista, joista jokaisessa on metrin levyinen pääpeili ja lähi-infrapunassa erittäin herkkä kamera. “Planeetta SPECULOOSin” taustalla näkyy ESO:n VLT-kaukoputken laser, jota käytetään korkealle ilmakehään tehtävien keinotähtien luomiseksi. Näiden avulla ilmakehän turbulenssia mitataan ja sen ...

25. lokakuuta 2021: Tämä kuva on otettu MUSE-instrumentilla, joka on kiinnitetty ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkeen. Kuvassa näkyy kaukaisen spiraaligalaksin NGC 5248:n sisimmät alueet, jotka tunnetaan myös nimellä Caldwell 45. Kohde on noin 59 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta Karhunvartijan (Boötes) tähdistössä. Tämä galaksi tunnetaan siitä, että sillä ei ole vain yhtä rengasta, vaan kaksi rengasta kestustansa ympärillä. Näissä renkaissa erottuu selviä 'kuumia pisteitä', joissa tapahtuu voimakasta tähtien syntymistä. Nämä alueet näkyvät kuvassa oranssina hehkuna. Näissä alueissa tähtiä syntyy paljon tiheämmin kuin tavallisesti. MUSE tulee sanoista Multi Unit Spectroscopic Explorer, ja se on kiinnitetty Yepun-teleskooppiin, joka on yksi neljästä 8.2-metrin teleskoopista. Nämä muodostavat yhdessä VLT:n. MUSE hajoittaa kuvan jokaisesta pikselistä tulevan valon eri väreihin eli aallonpituuksiin. Tämän ansiosta tutkijat pystyvät kartoittamaan ulotteisten kohteiden monimutkaisia toimintamekanismeja, kuten galakseissa tapahtuvaa tähtien syntyä.

18. lokakuuta 2021: Chajnantorin tasangolla Atacaman autiomaassa sijaitsevat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n antennit tarkkailevat taivasta upean auringonlaskun aikana. ESO on yksi ALMA:n yhteistyökumppaneista. ALMA on maailman suurin maan päällä toimiva tähtitieteen tutkimushanke. Kauniit taivasta valaisevat oranssin ja punaisen sävyt Auringon laskiessa horisontin taakse tarjoavat meille mielenkiintoisen fysiikan oppitunnin. Auringonvalon kulkiessa maapallon ilmakehän läpi siniset aallonpituudet siroavat ilmakehän kaasumolekyyleistä ja pölystä enemmän kuin pidemmät punaiset aallonpituudet. Auringon lähestyessä horisonttia maanpinnalle saapuva valo kulkee ilmakehässä pidemmän matkan kuin sen ollessa ylempänä. Suuri osa auringonvalon näkyvän spektrin sinisestä alueesta siroaa pois. Valo, joka saavuttaa silmämme, värjää laskevan Auringon ympärillä olevan taivaan upeisiin punaisiin sävyihin. Kaunis punainen taivas on kuitenkin ALMAlle näkymätön. ALMA:n 66 teleskooppia eivät katso taivaalle sähkömagneettisen spektrin näkyvässä osassa kuten me, vaan ne tarkkailevat taivasta millimetrin ja alimillimetrin aallonpituusalueella. Näiden aallonpituuksien sähkömagneettinen säteily absorboituu ilmakehän vesihöyryyn. Tämän vuoksi alimillimetrin tähtitieteessä käytettävät teleskoopit rakennetaan erittäin kuiviin paikkoihin ja korkealle, missä ilmakehän aiheuttama absorptio ...

11. lokakuuta 2021: Henkilön tervehtivä siluetti kuvautuu aputeleskooppia (Auxiliary Telescopes, ATS) vasten ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman aavikolla hiilisäkkisumun näkyessä majesteettisena pimeänä läikkänä keskellä yötaivasta. Kyseessä on yksi ESO:n Very Large Telescope kaukoputken neljästä 1,8-metrisestä aputeleskoopista, johon kuuluu myös neljä jättimäistä 8,2-metristä kaukoputkea Unit Telescopes (UTS). Riippuen kunkin havaintoprojektin tarpeista, AT:t voidaan siirtää jopa 30:een eri havaintopaikkaan raidejärjestelmää pitkin, joilloin ne toimivat yhdessä VLT-interferometrinä. Interferometri yhdistää AT:eiden tai UT:eiden keräämän tähtitaivaan kohteiden valon interferometriana tunnetulla tekniikalla, jonka avulla tutkijat voivat tarkkailla maailmankaikkeutta uskomattomalla tarkkuudella. Hiilisäkkisumu on taivaan huomattavin pimeä sumu. Nämä tummat pilvet näkyvät paremmin eteläisellä pallonpuoliskolla kuin pohjoisella taivaalla. Monet kulttuurit näkevät näissä tummissa sumuissa kuvioita. Esimerkiksi Chilen Mapuchet ovat antaneet hiilisäkkisumulle nimen pozoko eli ”vesikaivoksi”. Koska hiilisäkkisumussa on runsaasti pölyä, se absorboi ja sirottaa suurimman osan sen takana näkyvästä tähtien valosta. Nämä piilossa olevat tähdet voivat kuitenkin loistaa pölyn läpi, kun niitä havaitaan infrapuna-aallonpituuksilla, jotka voivat kulkea pölyn läpi lähes esteettä.

4. lokakuuta 2021: Jokaisella perheellä on omat perinteensä, eikä Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion henkilökunta tee tähän poikkeusta. Ennen havaintojen alkamista ihmiset kokoontuvat observatorion tasanteelle nauttimaan auringonlaskusta. Tässä kuvassa mukaan on liittynyt yksi ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken halkaisijaltaan 1,8-metrisistä aputeleskooppeista (ATs). AT:ia voidaan liikuttaa kiskoja pitkin, ja ne toimivat yhdessä yhtenä, ”virtuaalisena” havaintolaitteena, Very Large Telescope interferometrinä (VLTI). Siinä interferometrian avulla yhdistetään yksittäisten teleskooppien keräämä valo ja saadaan paljon terävämpi katse maailmankaikkeuteen. VLT käsittää myös neljä paikallaan pysyvää 8,2m yksikköteleskooppia, jotka voivat toimia joko erillisinä teleskooppeina tai osana VLTI:tä. Auringonlaskun aikaan näkyvä Auringon ja taivaan oranssi väri aiheutuu Maan ilmakehästä. Se sirottaa avaruudesta maapallolle tulevaa valoa eri suuntiin valon väristä riippuen. Kun Aurinko on matalalla horisontissa, siniset värit siroavat pois eivätkä ne saavuta silmiämme, jolloin jäljelle jäävät vain tässä valokuvassa näkyvät upeat oranssit, keltaiset ja punaiset värinsävyt. Tämä kuva on mukana 'ESO Calendar 2022'-kalenterissa kesäkuun kohdalla. Jos haluat ostaa ...

27. syyskuuta 2021: Tämän Viikon kuvassa iltahämärän aikaan matalalla loistava Aurinko valaisee Chilen Atacaman yllä roikkuvat pilvet syvän punaisessa tulenomaisessa valossa. Kuvaa hallitsee Purico Complex, joka on vulkaanisten vuorten huippu, jonka korkein kohta on huikean 5703 metrin korkeudessa! Alaosassa syrjäisellä tiellä näkyy yksi ajoneuvo, joka matkaa rinnettä ylöspäin jättäen jälkeensä pölyvanan. Kuvan vasemmassa osassa on joukko rakennuksia... ja yksi antenni. Kyseessä on ESO:n operoima Atacama Pathfinder Experiment (APEX), joka on yksi maailman korkeimmalla paikalla sijaitsevista teleskooppeista. APEX on suunniteltu toimimaan alimillimetrialueen aallonpituuksilla infrapunan ja radioaaltojen välillä. Alimillimetrialueen havainnot ovat avainasemassa eräiden maailmankaikkeuden kylmimpien, pölyisimpien ja kaukaisimpien kohteiden salaisuuksien paljastamisessa. APEX on vuosien varrella tutkinut monia tähtitieteen ilmiöitä, kuten tutkinut kaikkein massiivisimpien galaksien tämänhetkistä elämää, havainnut supermassiivisen mustan aukon repimää ainetta ja kartoittanut Linnunradan tasoa. Koska avaruudesta peräisin oleva alimillimetrialueen sähkömagneettinen säteily imeytyy voimakkaasti maapallon ilmakehässä olevaan vesihöyryyn, sen havaitseminen on parasta tehdä korkealta, joka on syy APEXin sijaintipaikalle. APEX on 5100 metrin korkeudella, ...

20. syyskuuta 2021: Tässä lennokilla otetussa viikon kuvassa näkyvät lähes kaikki ESO:n La Sillan observatorion kaukoputket. Ne kiemurtelevat 2400 metriä korkean satulamuotoisen vuoren huipulla ja katoavat kaukaisuuteen. Tämä kuva tulee ehdottomasti La Sillan perhealbumiin! La Silla sijaitsee Chilessä Atacaman autiomaan laitamilla kaukana ihmisen aiheuttamasta valosaasteesta. Alue on kuuluisa pimeästä, kirkkaasta taivaastaan. La Silla on ESO:n ensimmäinen observatorio, joka vihittiin käyttöön vuonna 1969, ja se on säilyttänyt paikkansa tähtitieteen tutkimuksen eturintamassa. La Sillan teleskooppien havaintoja käytetään vuosittain noin 300:ssa tieteellisessä julkaisussa. Kuvassa oleva suurin kaukoputki on ESO:n 3.6-metrin kaukoputki, johon on kiinnitetty maailman tärkein eksoplaneetan metsästylaite: High Accuracy Radial velocity Planet Searcher, eli HARPS. HARPSin avulla tehtyjen havaintojen ansiosta tähtitieteilijät ovat selvittäneet, että Linnunradan punaisten kääpiöiden ympärillä olevilla ns. elämänvyöhykkeillä on todennäköisesti miljardeja kiviplaneettoja. Ne ovat maailmoja, joissa voisi mahdollisesti olla elämää Aurinkokunnan ulkopuolella.

13. syyskuuta 2021: Tämän kuvan katsominen saattaa saada sinut hieman sekaisin! Tämä viikon kuvassa näkyy samaan aikaan sekä pohjoisen että eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivas yhdellä kertaan. Näet siis koko yön taivaan samalla kertaa, joka saa mielesikin taipumaan. Todellisuudessa tämä ei tietenkään ole mahdollista. Tämän kuvan luomiseksi valokuvaajat Petr Horálek ja Juan Carlos Casado ottivat kaksi kuvaa samalla pohjoisella ja eteläisellä leveysasteella eri pallonpuoliskoilla sijaitsevilta observatorioilta. Yläosan kuva on otettu Instituto de Astrofísica de Canariasin Roque de los Muchachos observatoriossa La Palmassa Kanariansaarilla, joka sijaitsee 29 astetta päiväntasaajan pohjoispuolella. Alaosan kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriossa Chilen Atacaman autiomaassa 29 astetta päiväntasaajan eteläpuolella. Kun kuvat on digitaalisesti yhdistetty, ne luovat jatkuvan näkymän yötaivaasta. Yksi kuvassa huomion herättävistä piirteistä on aavemainen valkoinen hehku, joka säteilee kuvan keskustasta pystysuoraan. Tämä on eläinratavalo, joka on ilmiö, jonka aurinkokuntamme pölyn sirottama auringon valo aiheuttaa. Ilmiö näkyy vain alueilla, jossa taivas on erittäin tumma ilman valosaastetta. Venus-planeetta loistaa kirkkaasti ...

6. syyskuuta 2021: Kuten Atlas pitelemässä taivasta muinaisessa antiikin Kreikan myytissä, tässä viikon kuvassa näyttää siltä, että ESO:n Very Large Telescope (VLT) kannattelee Kuuta täydellisen kuunpimennyksen aikana Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Valokuvan otti tähtivalokuvaaja Juri Beletsky 26. toukokuuta 2021. Tämän viikon kuvan ottaminen vaati valokuvaajalta tarkkaa suunnittelua. Tarkat laskelmat mahdollistivat havaintopaikan asettamisen yhdeksän kilometriä Paranalin itäpuolelle, josta katsottuna laskeva kuunpimennys näkyi hetken juuri kaukoputkien kupolien yläpuolella, jotka kuvassa hehkuvat heikosti varhaisessa aamuhämärässä. Täydellinen kuunpimennys tapahtuu, kun Aurinko, Maa ja Kuu ovat samassa linjassa keskenään Maan ollessa Auringon ja Kuun välissä. Maan varjo peittää suoraa auringonvaloa siten, että ainoa Kuun pinnasta heijastuva valo on Maan ilmakehästä taittunutta valoa, jolloin Kuu saa punertavan värin. Koska Maan ilmakehä suodattaa auringonvaloa, tähtitieteilijät käyttävät usein kuunpimennyksiä ymmärtääkseen mitä merkkejä elämästä kaasukehissä näkyisi. Tämä voi auttaa pyrkimyksissämme etsiä elämää muilta planeetoilta. Tämä kuva on mukana ESO 2022 kalenterissa huhtikuun kohdalla. Jos haluat ostaa kalenterin, niin löydät sen verkkokaupasta ...

30. elokuuta 2021: Miten kala näkee Linnunradan? Saamme siitä melko hyvän käsityksen tämän galaksistamme otetun kalansilmälinssikuvan avulla, joka on otettu Paranal Residencian sisäänkäynnin alueelta Paranalin observatorion Base Campistä, joka sijaitsee 3 km eäisyydellä ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkesta. Paranal Residencia on todellinen ”tähtitieteilijöiden keidas”. Se sijaitsee Atacaman autiomaassa, joka on yksi maapallomme kuivimmista alueista. Residencia on mukava ja moderni rakennus, jossa ESO:n henkilökunta ja kävijät voivat levätä pitkien työvuorojen aikana ja se auttaa äärimmäisistä paikallisista ilmasto-olosuhteista selvitymistä. Residencia on maanalainen rakennus, jossa on 35 metriä leveä lasipeitteinen kupu, joka tuo luonnonvaloa sisään. Siellä on myös uima-allas, joka auttaa henkilökuntaa rentoutumaan ja edesauttaa rakennuksen kostutusjärjestelmän ylläpitoa. Rakennuksen julkisivu avautuu kohti Tyyntämerta, joka on vain 12 kilometrin päässä. Paranalissa on sijaintipaikan eteläisen leveysasteen ansiosta ainutlaatuinen näkymä Linnunrataan. On arvioitu, että Linnunrata koostuu muutamista sadoista miljardeista tähdistä. Suurin osa niistä on sijoittuneena galaksin tasoon, ja niiden valo synnyttää valovoimaisen koko yötaivaan yli kurottuvan vyön, jota ...

23. elokuuta 2021: Meteoroidi valaisee yötaivaan Paranalissa Chilen autiomaan yllä. Kuvassa näkyy kolme Yksikköteleskooppia ja yksi ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken aputeleskooppi, jotka todistavat erään aurinkokunnan matkaajan pitkän matkan matkan päättymistä tässä upeassa valonvälähdyksessä. Asteroideja pienemmät meteoroidit ovat avaruudessa vaeltavia kivimurikota. Tullessaan Maapallon ilmakehään ne kuumenevat ja höyrystyvät ilmakehän aiheuttaman kitkan vuoksi. Taivaalla tämä näkyy valojälkenä, joka tunnetaan tähdenlentona (tai meteoriitina). Meteoroidin jäänteitä, jotka eivät tuhoudu täysin ja saavuttavat maanpinnan, kutsutaan meteoriitiksi. Valojäljen väri paljastaa meteoroidin kemiallisen koostumuksen. Vihreä ja keltainen valo viittaavat vastaavasti magnesiumin ja raudan läsnäoloon. Taivaalla hohtava diffuusi punainen hehku on seurausta Maan ilmakehän hapesta ja typestä. ESO:n VLT on maailman kehittynein optinen tutkimuslaitos. Se koostuu neljästä Yksikköteleskoopista ja neljästä siirrettävästä aputeleskoopista. Aputeleskoopit toimivat yhdessä niin kutsutussa Very Large Telescope Interferometer eli VLTI:ssä, jossa kunkin yksittäisen teleskoopin keräämä valo yhdistetään. Siten tähtitieteilijät voivat tutkia maailmankaikkeutta huomattavasti tarkemmin. Vaikka Yksikköteleskoopit toimivat suurimman osan ajasta erillisinä kaukoputkina, niiden keräämä valo voidaan ...

16. elokuuta 2021: Tummat taivaan alueet risteävät Chilen taivaan yllä ESO:n Paranalin Observatoriossa. Linnunradan kirkkain alue piilottelee pimeällä taivaalla ESO:n VISTA-teleskoopin kanssa. Tämä Suurena repeämänä tunnettu taivaan alue koostuu valtavista kaasu- ja pölypilvistä, jotka sijaitsevat Aurinkokunnan ja Linnunradan sisäalueiden välissä. Nämä pilvet imevät suurimman osan näkyvästä valosta, joka on peräisin galaksimme keskusalueella olevista miljardeista tähdistä. Tähtitieteilijät pystyvät silti tarkkailemaan Linnunradan keskustaa infrapuna- ja radioaaltojen avulla, jotka kulkevat pilvien läpi. Voimme kirjaimellisesti katsoa suuren repeämän "läpi". Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy, eli VISTA-teleskooppi on osa ESO:n Paranalin observatoriota. Se sijaitsee ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken viereisellä huipulla. Se on yksi suurimpia infrapuna-alueen kaukoputkia, joilla tehdään suuria taivaan kartoituksia. Sen avulla tähtitieteilijät kartoittavat maailmankaikkeutta ja selvittävät kosmisia mysteereitä, kuten galaksien kehitystä.

9. elokuuta 2021: Linnunradan upea kaari levittäytyy Chilen yötaivaan ylle. Taivaalla loistaa myös vasemmalla näkyvät Magellanien pilvet. Tätä näkymää voi ihastella ESO:n Paranalin observatorion valvontarakennuksesta Very Large Telescope (VLT) kaukoputken kotipaikkalla. Linnunrata on halkaisijaltaan 100000-200000 valovuotta, ja se koostuu Auringon lisäksi miljardeista muista tähdistä. 27000 valovuoden etäisyydellä oleva galaksimme keskusta näkyy Linnunradan kaaressa vasemmassa yläkulmassa olevana kirkkaana alueena. Auringolta kestää lähes 250 miljoonaa vuotta yhteen kierrokseen Linnunradan keskustan ympäri, joita se on tehnyt noin 20 kertaa muodostumisensa jälkeen. Suuri ja Pieni Magellaanin pilvi ovat vain kaksi Linnunradan galaktisista naapureista. Ne kiertävät galaksiamme noin 160000 ja 200000 valovuoden etäisyydellä. Nämä kääpiögalaksit ovat epäsäännöllisen muotoisia, joka mahdollisesti johtuu niiden keskinäisestä ja Linnunradan välisestä gravitaatiovuorovaikutuksesta. Jos teleskooppeja ajateltaisiin Paranalin observatorion silminä, niin hallintarakennus olisi sen aivot. Eri toimistojen ohella se vastaa teleskooppien toiminnasta ja sieltä löytyy valvomohuone, josta käsin kaikkia teleskooppeja ja instrumentteja ohjataan. Sieltä käsin kaukoputket käännetään kosmisia kohteita kohti ja siellä tehdään kerätyn datan ...