Viikon kuva

1. marraskuuta 2021: ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevat SPECULOOS-teleskoopit (Search for habitable Planets EClipsing ULtra-cOOl Starssited telescopes) etsivät yleensä uusia maailmoja, mutta tämä kuva esittää itse havaintopaikan planeettana. Kuva on koostettu erityisellä stereografisella projectiolla, joka on erityinen valokuvaustekniikka. Siinä palloprojisoitu kuva, kuten 360º panoraama, projisoidaan tasolle. SPECULOOSin tehtävänä on maankaltaisten planeettojen havaitseminen niiden kulkiessa meidän ja niiden emotähden välistä. Tähti on yleensä pieni ja viileä ja sijaitsee Auringon lähistöllä. Tämä saa aikaan tähden kirkkauden säännöllisen himmenemisen. Tällä niin sanotulla ylikulkumenetelmällä löydettyjä planeettoja voidaan tutkia hyvin tarkasti. Menetelmällä saadaan planeettojen massat ja säteet määritettyä tarkasti, sekä niiden mahdollista kaasukehää ja elämän mahdollisuuksia voidaan tutkia. SPECULOOS nimen inspiraationa on ollut Belgiassa, Alankomaissa ja Saksassa suosittu makea keksi. SPECULOOS koostuu neljästä teleskoopista, joista jokaisessa on metrin levyinen pääpeili ja lähi-infrapunassa erittäin herkkä kamera. “Planeetta SPECULOOSin” taustalla näkyy ESO:n VLT-kaukoputken laser, jota käytetään korkealle ilmakehään tehtävien keinotähtien luomiseksi. Näiden avulla ilmakehän turbulenssia mitataan ja sen ...

25. lokakuuta 2021: Tämä kuva on otettu MUSE-instrumentilla, joka on kiinnitetty ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkeen. Kuvassa näkyy kaukaisen spiraaligalaksin NGC 5248:n sisimmät alueet, jotka tunnetaan myös nimellä Caldwell 45. Kohde on noin 59 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta Karhunvartijan (Boötes) tähdistössä. Tämä galaksi tunnetaan siitä, että sillä ei ole vain yhtä rengasta, vaan kaksi rengasta kestustansa ympärillä. Näissä renkaissa erottuu selviä 'kuumia pisteitä', joissa tapahtuu voimakasta tähtien syntymistä. Nämä alueet näkyvät kuvassa oranssina hehkuna. Näissä alueissa tähtiä syntyy paljon tiheämmin kuin tavallisesti. MUSE tulee sanoista Multi Unit Spectroscopic Explorer, ja se on kiinnitetty Yepun-teleskooppiin, joka on yksi neljästä 8.2-metrin teleskoopista. Nämä muodostavat yhdessä VLT:n. MUSE hajoittaa kuvan jokaisesta pikselistä tulevan valon eri väreihin eli aallonpituuksiin. Tämän ansiosta tutkijat pystyvät kartoittamaan ulotteisten kohteiden monimutkaisia toimintamekanismeja, kuten galakseissa tapahtuvaa tähtien syntyä.

18. lokakuuta 2021: Chajnantorin tasangolla Atacaman autiomaassa sijaitsevat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n antennit tarkkailevat taivasta upean auringonlaskun aikana. ESO on yksi ALMA:n yhteistyökumppaneista. ALMA on maailman suurin maan päällä toimiva tähtitieteen tutkimushanke. Kauniit taivasta valaisevat oranssin ja punaisen sävyt Auringon laskiessa horisontin taakse tarjoavat meille mielenkiintoisen fysiikan oppitunnin. Auringonvalon kulkiessa maapallon ilmakehän läpi siniset aallonpituudet siroavat ilmakehän kaasumolekyyleistä ja pölystä enemmän kuin pidemmät punaiset aallonpituudet. Auringon lähestyessä horisonttia maanpinnalle saapuva valo kulkee ilmakehässä pidemmän matkan kuin sen ollessa ylempänä. Suuri osa auringonvalon näkyvän spektrin sinisestä alueesta siroaa pois. Valo, joka saavuttaa silmämme, värjää laskevan Auringon ympärillä olevan taivaan upeisiin punaisiin sävyihin. Kaunis punainen taivas on kuitenkin ALMAlle näkymätön. ALMA:n 66 teleskooppia eivät katso taivaalle sähkömagneettisen spektrin näkyvässä osassa kuten me, vaan ne tarkkailevat taivasta millimetrin ja alimillimetrin aallonpituusalueella. Näiden aallonpituuksien sähkömagneettinen säteily absorboituu ilmakehän vesihöyryyn. Tämän vuoksi alimillimetrin tähtitieteessä käytettävät teleskoopit rakennetaan erittäin kuiviin paikkoihin ja korkealle, missä ilmakehän aiheuttama absorptio ...

11. lokakuuta 2021: Henkilön tervehtivä siluetti kuvautuu aputeleskooppia (Auxiliary Telescopes, ATS) vasten ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman aavikolla hiilisäkkisumun näkyessä majesteettisena pimeänä läikkänä keskellä yötaivasta. Kyseessä on yksi ESO:n Very Large Telescope kaukoputken neljästä 1,8-metrisestä aputeleskoopista, johon kuuluu myös neljä jättimäistä 8,2-metristä kaukoputkea Unit Telescopes (UTS). Riippuen kunkin havaintoprojektin tarpeista, AT:t voidaan siirtää jopa 30:een eri havaintopaikkaan raidejärjestelmää pitkin, joilloin ne toimivat yhdessä VLT-interferometrinä. Interferometri yhdistää AT:eiden tai UT:eiden keräämän tähtitaivaan kohteiden valon interferometriana tunnetulla tekniikalla, jonka avulla tutkijat voivat tarkkailla maailmankaikkeutta uskomattomalla tarkkuudella. Hiilisäkkisumu on taivaan huomattavin pimeä sumu. Nämä tummat pilvet näkyvät paremmin eteläisellä pallonpuoliskolla kuin pohjoisella taivaalla. Monet kulttuurit näkevät näissä tummissa sumuissa kuvioita. Esimerkiksi Chilen Mapuchet ovat antaneet hiilisäkkisumulle nimen pozoko eli ”vesikaivoksi”. Koska hiilisäkkisumussa on runsaasti pölyä, se absorboi ja sirottaa suurimman osan sen takana näkyvästä tähtien valosta. Nämä piilossa olevat tähdet voivat kuitenkin loistaa pölyn läpi, kun niitä havaitaan infrapuna-aallonpituuksilla, jotka voivat kulkea pölyn läpi lähes esteettä.

4. lokakuuta 2021: Jokaisella perheellä on omat perinteensä, eikä Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion henkilökunta tee tähän poikkeusta. Ennen havaintojen alkamista ihmiset kokoontuvat observatorion tasanteelle nauttimaan auringonlaskusta. Tässä kuvassa mukaan on liittynyt yksi ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken halkaisijaltaan 1,8-metrisistä aputeleskooppeista (ATs). AT:ia voidaan liikuttaa kiskoja pitkin, ja ne toimivat yhdessä yhtenä, ”virtuaalisena” havaintolaitteena, Very Large Telescope interferometrinä (VLTI). Siinä interferometrian avulla yhdistetään yksittäisten teleskooppien keräämä valo ja saadaan paljon terävämpi katse maailmankaikkeuteen. VLT käsittää myös neljä paikallaan pysyvää 8,2m yksikköteleskooppia, jotka voivat toimia joko erillisinä teleskooppeina tai osana VLTI:tä. Auringonlaskun aikaan näkyvä Auringon ja taivaan oranssi väri aiheutuu Maan ilmakehästä. Se sirottaa avaruudesta maapallolle tulevaa valoa eri suuntiin valon väristä riippuen. Kun Aurinko on matalalla horisontissa, siniset värit siroavat pois eivätkä ne saavuta silmiämme, jolloin jäljelle jäävät vain tässä valokuvassa näkyvät upeat oranssit, keltaiset ja punaiset värinsävyt. Tämä kuva on mukana 'ESO Calendar 2022'-kalenterissa kesäkuun kohdalla. Jos haluat ostaa ...

27. syyskuuta 2021: Tämän Viikon kuvassa iltahämärän aikaan matalalla loistava Aurinko valaisee Chilen Atacaman yllä roikkuvat pilvet syvän punaisessa tulenomaisessa valossa. Kuvaa hallitsee Purico Complex, joka on vulkaanisten vuorten huippu, jonka korkein kohta on huikean 5703 metrin korkeudessa! Alaosassa syrjäisellä tiellä näkyy yksi ajoneuvo, joka matkaa rinnettä ylöspäin jättäen jälkeensä pölyvanan. Kuvan vasemmassa osassa on joukko rakennuksia... ja yksi antenni. Kyseessä on ESO:n operoima Atacama Pathfinder Experiment (APEX), joka on yksi maailman korkeimmalla paikalla sijaitsevista teleskooppeista. APEX on suunniteltu toimimaan alimillimetrialueen aallonpituuksilla infrapunan ja radioaaltojen välillä. Alimillimetrialueen havainnot ovat avainasemassa eräiden maailmankaikkeuden kylmimpien, pölyisimpien ja kaukaisimpien kohteiden salaisuuksien paljastamisessa. APEX on vuosien varrella tutkinut monia tähtitieteen ilmiöitä, kuten tutkinut kaikkein massiivisimpien galaksien tämänhetkistä elämää, havainnut supermassiivisen mustan aukon repimää ainetta ja kartoittanut Linnunradan tasoa. Koska avaruudesta peräisin oleva alimillimetrialueen sähkömagneettinen säteily imeytyy voimakkaasti maapallon ilmakehässä olevaan vesihöyryyn, sen havaitseminen on parasta tehdä korkealta, joka on syy APEXin sijaintipaikalle. APEX on 5100 metrin korkeudella, ...

20. syyskuuta 2021: Tässä lennokilla otetussa viikon kuvassa näkyvät lähes kaikki ESO:n La Sillan observatorion kaukoputket. Ne kiemurtelevat 2400 metriä korkean satulamuotoisen vuoren huipulla ja katoavat kaukaisuuteen. Tämä kuva tulee ehdottomasti La Sillan perhealbumiin! La Silla sijaitsee Chilessä Atacaman autiomaan laitamilla kaukana ihmisen aiheuttamasta valosaasteesta. Alue on kuuluisa pimeästä, kirkkaasta taivaastaan. La Silla on ESO:n ensimmäinen observatorio, joka vihittiin käyttöön vuonna 1969, ja se on säilyttänyt paikkansa tähtitieteen tutkimuksen eturintamassa. La Sillan teleskooppien havaintoja käytetään vuosittain noin 300:ssa tieteellisessä julkaisussa. Kuvassa oleva suurin kaukoputki on ESO:n 3.6-metrin kaukoputki, johon on kiinnitetty maailman tärkein eksoplaneetan metsästylaite: High Accuracy Radial velocity Planet Searcher, eli HARPS. HARPSin avulla tehtyjen havaintojen ansiosta tähtitieteilijät ovat selvittäneet, että Linnunradan punaisten kääpiöiden ympärillä olevilla ns. elämänvyöhykkeillä on todennäköisesti miljardeja kiviplaneettoja. Ne ovat maailmoja, joissa voisi mahdollisesti olla elämää Aurinkokunnan ulkopuolella.

13. syyskuuta 2021: Tämän kuvan katsominen saattaa saada sinut hieman sekaisin! Tämä viikon kuvassa näkyy samaan aikaan sekä pohjoisen että eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivas yhdellä kertaan. Näet siis koko yön taivaan samalla kertaa, joka saa mielesikin taipumaan. Todellisuudessa tämä ei tietenkään ole mahdollista. Tämän kuvan luomiseksi valokuvaajat Petr Horálek ja Juan Carlos Casado ottivat kaksi kuvaa samalla pohjoisella ja eteläisellä leveysasteella eri pallonpuoliskoilla sijaitsevilta observatorioilta. Yläosan kuva on otettu Instituto de Astrofísica de Canariasin Roque de los Muchachos observatoriossa La Palmassa Kanariansaarilla, joka sijaitsee 29 astetta päiväntasaajan pohjoispuolella. Alaosan kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriossa Chilen Atacaman autiomaassa 29 astetta päiväntasaajan eteläpuolella. Kun kuvat on digitaalisesti yhdistetty, ne luovat jatkuvan näkymän yötaivaasta. Yksi kuvassa huomion herättävistä piirteistä on aavemainen valkoinen hehku, joka säteilee kuvan keskustasta pystysuoraan. Tämä on eläinratavalo, joka on ilmiö, jonka aurinkokuntamme pölyn sirottama auringon valo aiheuttaa. Ilmiö näkyy vain alueilla, jossa taivas on erittäin tumma ilman valosaastetta. Venus-planeetta loistaa kirkkaasti ...

6. syyskuuta 2021: Kuten Atlas pitelemässä taivasta muinaisessa antiikin Kreikan myytissä, tässä viikon kuvassa näyttää siltä, että ESO:n Very Large Telescope (VLT) kannattelee Kuuta täydellisen kuunpimennyksen aikana Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Valokuvan otti tähtivalokuvaaja Juri Beletsky 26. toukokuuta 2021. Tämän viikon kuvan ottaminen vaati valokuvaajalta tarkkaa suunnittelua. Tarkat laskelmat mahdollistivat havaintopaikan asettamisen yhdeksän kilometriä Paranalin itäpuolelle, josta katsottuna laskeva kuunpimennys näkyi hetken juuri kaukoputkien kupolien yläpuolella, jotka kuvassa hehkuvat heikosti varhaisessa aamuhämärässä. Täydellinen kuunpimennys tapahtuu, kun Aurinko, Maa ja Kuu ovat samassa linjassa keskenään Maan ollessa Auringon ja Kuun välissä. Maan varjo peittää suoraa auringonvaloa siten, että ainoa Kuun pinnasta heijastuva valo on Maan ilmakehästä taittunutta valoa, jolloin Kuu saa punertavan värin. Koska Maan ilmakehä suodattaa auringonvaloa, tähtitieteilijät käyttävät usein kuunpimennyksiä ymmärtääkseen mitä merkkejä elämästä kaasukehissä näkyisi. Tämä voi auttaa pyrkimyksissämme etsiä elämää muilta planeetoilta. Tämä kuva on mukana ESO 2022 kalenterissa huhtikuun kohdalla. Jos haluat ostaa kalenterin, niin löydät sen verkkokaupasta ...

30. elokuuta 2021: Miten kala näkee Linnunradan? Saamme siitä melko hyvän käsityksen tämän galaksistamme otetun kalansilmälinssikuvan avulla, joka on otettu Paranal Residencian sisäänkäynnin alueelta Paranalin observatorion Base Campistä, joka sijaitsee 3 km eäisyydellä ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkesta. Paranal Residencia on todellinen ”tähtitieteilijöiden keidas”. Se sijaitsee Atacaman autiomaassa, joka on yksi maapallomme kuivimmista alueista. Residencia on mukava ja moderni rakennus, jossa ESO:n henkilökunta ja kävijät voivat levätä pitkien työvuorojen aikana ja se auttaa äärimmäisistä paikallisista ilmasto-olosuhteista selvitymistä. Residencia on maanalainen rakennus, jossa on 35 metriä leveä lasipeitteinen kupu, joka tuo luonnonvaloa sisään. Siellä on myös uima-allas, joka auttaa henkilökuntaa rentoutumaan ja edesauttaa rakennuksen kostutusjärjestelmän ylläpitoa. Rakennuksen julkisivu avautuu kohti Tyyntämerta, joka on vain 12 kilometrin päässä. Paranalissa on sijaintipaikan eteläisen leveysasteen ansiosta ainutlaatuinen näkymä Linnunrataan. On arvioitu, että Linnunrata koostuu muutamista sadoista miljardeista tähdistä. Suurin osa niistä on sijoittuneena galaksin tasoon, ja niiden valo synnyttää valovoimaisen koko yötaivaan yli kurottuvan vyön, jota ...

23. elokuuta 2021: Meteoroidi valaisee yötaivaan Paranalissa Chilen autiomaan yllä. Kuvassa näkyy kolme Yksikköteleskooppia ja yksi ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken aputeleskooppi, jotka todistavat erään aurinkokunnan matkaajan pitkän matkan matkan päättymistä tässä upeassa valonvälähdyksessä. Asteroideja pienemmät meteoroidit ovat avaruudessa vaeltavia kivimurikota. Tullessaan Maapallon ilmakehään ne kuumenevat ja höyrystyvät ilmakehän aiheuttaman kitkan vuoksi. Taivaalla tämä näkyy valojälkenä, joka tunnetaan tähdenlentona (tai meteoriitina). Meteoroidin jäänteitä, jotka eivät tuhoudu täysin ja saavuttavat maanpinnan, kutsutaan meteoriitiksi. Valojäljen väri paljastaa meteoroidin kemiallisen koostumuksen. Vihreä ja keltainen valo viittaavat vastaavasti magnesiumin ja raudan läsnäoloon. Taivaalla hohtava diffuusi punainen hehku on seurausta Maan ilmakehän hapesta ja typestä. ESO:n VLT on maailman kehittynein optinen tutkimuslaitos. Se koostuu neljästä Yksikköteleskoopista ja neljästä siirrettävästä aputeleskoopista. Aputeleskoopit toimivat yhdessä niin kutsutussa Very Large Telescope Interferometer eli VLTI:ssä, jossa kunkin yksittäisen teleskoopin keräämä valo yhdistetään. Siten tähtitieteilijät voivat tutkia maailmankaikkeutta huomattavasti tarkemmin. Vaikka Yksikköteleskoopit toimivat suurimman osan ajasta erillisinä kaukoputkina, niiden keräämä valo voidaan ...

16. elokuuta 2021: Tummat taivaan alueet risteävät Chilen taivaan yllä ESO:n Paranalin Observatoriossa. Linnunradan kirkkain alue piilottelee pimeällä taivaalla ESO:n VISTA-teleskoopin kanssa. Tämä Suurena repeämänä tunnettu taivaan alue koostuu valtavista kaasu- ja pölypilvistä, jotka sijaitsevat Aurinkokunnan ja Linnunradan sisäalueiden välissä. Nämä pilvet imevät suurimman osan näkyvästä valosta, joka on peräisin galaksimme keskusalueella olevista miljardeista tähdistä. Tähtitieteilijät pystyvät silti tarkkailemaan Linnunradan keskustaa infrapuna- ja radioaaltojen avulla, jotka kulkevat pilvien läpi. Voimme kirjaimellisesti katsoa suuren repeämän "läpi". Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy, eli VISTA-teleskooppi on osa ESO:n Paranalin observatoriota. Se sijaitsee ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken viereisellä huipulla. Se on yksi suurimpia infrapuna-alueen kaukoputkia, joilla tehdään suuria taivaan kartoituksia. Sen avulla tähtitieteilijät kartoittavat maailmankaikkeutta ja selvittävät kosmisia mysteereitä, kuten galaksien kehitystä.

9. elokuuta 2021: Linnunradan upea kaari levittäytyy Chilen yötaivaan ylle. Taivaalla loistaa myös vasemmalla näkyvät Magellanien pilvet. Tätä näkymää voi ihastella ESO:n Paranalin observatorion valvontarakennuksesta Very Large Telescope (VLT) kaukoputken kotipaikkalla. Linnunrata on halkaisijaltaan 100000-200000 valovuotta, ja se koostuu Auringon lisäksi miljardeista muista tähdistä. 27000 valovuoden etäisyydellä oleva galaksimme keskusta näkyy Linnunradan kaaressa vasemmassa yläkulmassa olevana kirkkaana alueena. Auringolta kestää lähes 250 miljoonaa vuotta yhteen kierrokseen Linnunradan keskustan ympäri, joita se on tehnyt noin 20 kertaa muodostumisensa jälkeen. Suuri ja Pieni Magellaanin pilvi ovat vain kaksi Linnunradan galaktisista naapureista. Ne kiertävät galaksiamme noin 160000 ja 200000 valovuoden etäisyydellä. Nämä kääpiögalaksit ovat epäsäännöllisen muotoisia, joka mahdollisesti johtuu niiden keskinäisestä ja Linnunradan välisestä gravitaatiovuorovaikutuksesta. Jos teleskooppeja ajateltaisiin Paranalin observatorion silminä, niin hallintarakennus olisi sen aivot. Eri toimistojen ohella se vastaa teleskooppien toiminnasta ja sieltä löytyy valvomohuone, josta käsin kaikkia teleskooppeja ja instrumentteja ohjataan. Sieltä käsin kaukoputket käännetään kosmisia kohteita kohti ja siellä tehdään kerätyn datan ...

2. elokuuta 2021: Tämä viikon kuva näyttää pieneltä planeetalta, vaikka se kuvaa itse asiassa ESO:n La Sillan observatoriota. Kuvassa on käytetty valokuvaustekniikkaa, jota kutsutaan stereografiseksi projektioksi, jolloin litteä kuva heijastetaan pallopinnalle. La Silla vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja se on nykyisin useiden ESO:n instrumenttien sijoituspaikka. Sen lisäksi, että se on ensimmäinen ESO:n observatorio, se on ollut myös mukana monissa tieteellisissä ja teknologissa läpimurroissa. ESO:n uraauurtava 3,58-metrinen New Technology Telescope (NTT) oli ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jossa oli tietokoneohjattu eli ”aktiivinen” pääpeili. Se toimi tiennäyttäjänä ESO:n Very Large Telescope (VLT) -teleskooppille, jossa kaikki neljä 8-metristä peiliä ovat aktiivisia. ESO:n 3.6-metrin teleskooppiin kiinnitetty High Access Radial nopeus Planet Searcher, eli HARPS-instrumentti on erittäin tehokas eksoplaneettojen metsästäjä. Se löysi muun muassa ensimmäisen ”Maan kaltaisen” planeetan, joka on sijoittuneena tähden elinkelpoiselle vyöhykkeelle. ”Planeetta La Sillan” yläpuolella kotigalaksimme Linnunradan helminauha kaartuu upeasti. Chilen Atacaman aavikon kuivat olosuhteet mahdollistavat tällaiset upeat näkymät, ja La Sillassa voi kokea yli 300 pilvetöntä ...

26. heinäkuuta 2021: Avaruus voi olla yksinäinen paikka. Ei kuitenkaan aina, kuten tämä HCG 86 galaksikvartetti sen osoittaa. Kuva on otettu ESO:n VLT Survey Telescope eli VST-kaukoputkella. Neljä galaksia, jotka sijaitsevat noin 270 miljoonan valovuoden päässä Maasta Jousimiehen tähdistössä, muodostavat Maasta katsottuna kolmion. Niistä kolme muodostavat suoran yhden galaksin ollessa niiden alapuolella. Venyneen galaksin oikealla puolella olevat kirkkaat kohteet eivät ole osa kvartettia. HCG tulee sanoista Hickson Compact Group, ja termiä käytetään kuvaamaan galaksiryhmiä, joissa on neljästä kymmeneen galaksia, ja joiden jäsenet ovat fyysisesti hyvin lähellä toisiaan. Pakkautumisen vuoksi tällaiset ryhmät ovat ihanteellisia ympäristöjä galaktisten vuorovaikutusten tutkimiseen, ja näissä galaksit saattavat joskus sulautua toisiinsa. Tämän kuvan HCG 86:sta otti tähtitieteilijöiden ryhmä johtajanaan Rossella Ragusa Istituto Nazionale di Astrofisica Italiasta. Se on otettu osana VST Early-type Galaxy Survey eli VEGAS-ohjelmaa. ”VST:n avulla pystymme tutkimaan galaksien lähettyvillä olevia hyvin himmeitä rakenteita, jotka ovat menneisyydesä tapahtuneiden gravitaatiovuorovaikutusten ja yhdistymisten jäänteitä”, Ragusa sanoi. Kartoittamalla erityisesti ryhmän galaksien ...

19. heinäkuuta 2021: Tämän viikon kuvassa näkyy koko Chilen tähtitaivaan loisto mukaan lukien planeetat, Linnunradan keskusta, tähdet, hehkuva kaasu, vuorten siluetti ja jopa komeetta. Kuva on otettu Paranalin observatoriolla ESO:n pääsisäänkäyntirakennuksen lähellä. Horisontissa loistaa vihreä, pyöreä, utuinen möykky, joka on itse asiassa planeettojen välinen vierailija nimeltään komeetta 252P/LINEAR. Komeetta kuvattiin sen kulkiessa Maan ohi huhtikuussa 2016 noin 5,3 miljoonan kilometrin etäisyydeltä planeetastamme (joka on kosmisen mittapuun mukaan melko lähellä!). Vaikka se oli liian heikko näkyäkseen paljain silmin, se näkyi teleskoopeilla sekä valokuvissa hyvin, kuten tässä. Oikealla näkyy toinen värikäs kohde: pieni, vaaleanpunainen hehku, joka näkyy komeetasta oikealla horisontin yläpuolella. Kohde on Laguunasumu, joka sijaitsee noin 5000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Kaukoputken tai kiikarin avulla katsottuna se voi näyttää harmaalta, koska ihmissilmän väriherkkyys on heikko pienessä valossa. Pitkissä valotuksissa sen upeat eloisat värit tulevat esille. Kuvan näyttävin taivaan tähdistö on Scorpius (Skorpioni), mutta sen tähdet jäävät planeettojen jättiläisen Saturnuksen vaalean loisteen varjoon samoin kuin punertavan ...

12. heinäkuuta 2021: Tämä näyttävä viikon kuva on otettu ESO:n Paranalin observatoriolta, joka on ESO:n Very Large Telescope kaukoputken kotipaikka. Observatorio sijaitsee 2635 metriä korkealla Cerro Paralilla Pohjois-Chilen Atacaman autiomaassa. VLT:n muodostavat neljä yksikköteleskooppia näkyvän aivan tämän panoraamakuvan keskellä. Teleskoopit poseeraavat Linnunradan upeaa taustaa vasten, joka näyttää aivan tähdistä koostuvalta sateenkaarelta. Kuvassa näkyy myös kolme neljästä pienemmästä aputeleskoopista (Auxiliary Telescopes). Tähtitieteilijät käyttävät erilaisia teleskooppien kokoonpanoja raiteilla liikkuvien siirrettävien kaukoputkien ansiosta. Löydätkö kaikki kolme kuvassa näkyvää aputeleskooppia?

5. heinäkuuta 2021: Cerro Armazones on ESO:n tulevan lippulaivateleskoopin Erittäin suuren teleskoopin (ELT) sijoituspaikka. Cerro Armazones sijaitsee Chilessä Atacaman autiomaassa vain 20 km:n päässä ESO:n Paranalin observatoriolta. Siellä on ESO:n Very Large Telescope kaukoputki, ja se sijaitsee hieman yli 3000 metrin korkeudella merenpinnasta. Tämän paikan eristäytyneisyyttä kuvaa hyvin kuvassa kirkkaasti näkyvä Linnunradan vyö, joka levittäytyy Armazonien kraatterin ylle lähes täydellisesti. Tämä eristyneisyys tarkoittaa sitä, että täällä ollaan kaukana kaupunkien valosaasteesta, ja se tekee Atacaman autiomaasta ihanteellisen sijaintipaikan tähtitieteen tutkimuslaitteille, kuten ELT:lle. Sen valmistuttua siitä tulee ”maailman suurin taivaalle katsova silmä”. Tämä kuva on otettu 5.7.2019 ja siinä näkyy hieman kaivettu vuorenhuippu, joka on nykyisin rakennustyömaana. Perustusten betonivalut alkoivat joulukuussa 2019, ja tämän maailmaa mullistavan teleskoopin rakentamisen odotetaan valmistuvan tämän vuosikymmenen aikana.

28. kesäkuuta 2021: ESO:n La Sillan observatorion taivaalla näkyi näyttävä Kuun aiheuttama halo 22° sädekehänä kohteen ympärillä. Halo on optinen ilmiö, joka on seurausta siitä, että Kuun valo vuorovaikuttaa miljoonien ilmakehässä olevien jääkiteiden kanssa. Se muodostaa Kuun ympärille renkaan, jonka näennäinen säde on noin 22°. Se tunnetaan myös nimillä ”kuurengas” tai ”talvihalo”. Vaikka tämä onkin kaunis näky taivaalla, se esiintyy olosuhteissa, jotka eivät ole optimaalisia tähtitieteellisten havaintojen kannalta. Pilvet ja Kuun kirkas valo vaikuttavat tähtitieteellisten havaintojen laatuun ja tarkkuuteen. Se ei kuitenkaan vähennä tämän upean näkymän viehättävyyttä. Itse asiassa kuvassa näkyy muutamia tähtiä. Erityisesti yötaivaan kirkkain tähti Sirius näkyy kuvan yläreunassa hieman keskustasta vasemmalle.

21. kesäkuuta 2021: La Sillan observatorion pimeän vuorenrinteen ja Linnunradan muodostaman holvikaaren välissä sijaitsee La Sillan observatorion New Technology Telescope (NTT) kaukoputki. Vuodesta 1989 lähtien tämä ESO:n teleskooppi on havainnut ja ottanut upeita tarkkoja kuvia yötaivaastamme. Sen viimeisimpiin saavutuksiin kuuluvat: kahden neutronitähden yhdistymisen havaitseminen, asteroidien rakenteen tarkempi selvittäminen, satojen planetaaristen sumujen analysointi, sekä kaukana aurinkokunnastamme sijaitsevien planeettojen tutkiminen. Suurien pääpeilien avulla teleskoopit pystyvät keräämään enemmän valoa. Suuren peilin täydellistä muotoa on kuitenkin vaikeampi ylläpitää. Tähtitieteilijät huomasivat, että halkaisijaltaan yli viiden metrin pääpeileillä kuvanlaatu heikkeni merkittävästi, kun painovoima sai niiden muodon muuttumaan (NTT on halkaisijaltaan 3,5 metriä ja se oli tarkoitettu koelaitteeksi, jonka avulla suuremmilla peileillä varustettuja teleskooppeja pystyttäisiin rakentamaan). Aktiivinen optiikka on idea, joka tuli ESO:n insinööriltä Raymond Wilsonilta. Se tarkoittaa sitä, että ohutta ja muotoa muuttavaa pääpeiliä voidaan ohjata erityisellä tukijärjestelmällä, jonka avulla nämä painovoiman aiheuttamat muodonmuutokset voidaan korjata. Tämän uuden tekniikan avulla aikaansaadut parannukset maapääliseen tähtitieteeseen olivat valtavat. Aktiivisesta optiikasta tuli ...