Viikon kuva

28. maaliskuuta 2022: Tämä upea tähtien jäljet paljastava kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Tähtien jäljet johtuvat Maan pyörimisestä. Pitkän valotusajan kuvassa tähdet näyttävät kiertävän eteläisen taivaannavan ympäri. Lähes tunnistamattomina kuvassa näkyvät Carina-sumu (keskeltä vasemmalle näkyvä kirkas magenta tahra), ja Suuri ja Pieni Magellaanin pilvi (siniset läiskät keskeltä ylös ja keskeltä oikealle). Kuvassa kaksi kolmesta BlackGEM-teleskoopista katselee kohti tähtitaivasta. Teleskoopit ovat rakentaneet ja niitä hallinnoivat Radboud University, Netherlands Research School for Astronomy (NOVA) ja KU Leuven. Kuvassa oikealla oleva teleskooppi oli valokuvan ottamishetkellä vielä rakenteilla, ja vain alusta oli valmiina ilman kupolia. BlackGEMin tavoittena on laajentua 15 kaukoputkeen, jotka pystyvät suorittamaan laajoja yötaivaan kartoituksia. BlackGEM liittyy LIGOn ja Virgon seuraan osaksi havaintolaitteita, joilla etsitään avaruuden dramaattisimpia tapahtumia, kuten mustien aukkojen ja neutronitähtien yhdistymisiä. Sen jälkeen kun LIGO ja Virgo ovat havainneet näistä törmäyksistä peräisin olevia gravitaatioaaltoja, BlackGEM kartoittaa suuria taivaan alueita etsiessään näissä tapahtumissa emittoitunutta näkyvää valoa. Muut observatoriot, ...

21. maaliskuuta 2022: ESO:n VLT-teleskoopin (VLT) Yksikköteleskooppi 4:stä lähtee kimppu tehokkaita lasersäteitä taivaalle Atacaman autiomaassa Chilessä. Mikä on näiden määränpää? Maan ilmakehän ylempi kerros noin 90 kilometrin korkeudella maan pinnalta, jossa on paljon natriumatomeja. Lasereiden väri on valittu siten, että sen avulla näitä atomeja pystytään virittämään, jolloin ne loistavat kirkkaasti, kuten tähdet. Tähtitieteilijät käyttävät näitä keinotekoisia tähtiä laskeakseen miten Maan ilmakehän turbulentti liike vaikuttaa tähtitieteen kohteista tulevaan valoon. Tätä tietoa käytetään muotoaan muuttavan peilin muodonmuutoksissa, joita tehdään reaaliajassa. Tekniikkka tunnetaan nimellä adaptiivinen optiikka, minkä avulla saadaan tehtyä paljon tarkempia havaintoja. Tämä teleskooppi tunnetaan myös nimellä Yepun, ja se on ainoa VLT:n kaukoputki, joka on varustettu Laser Guide Star Facility-laitteella. Jokaisen lasersädekeilan leveys on 30 senttimetriä ja teho on 22 wattia. Turvallisuussyistä järjestelmä on varustettu kameroilla, jotka valvovat lasereiden valaisemaa taivaan osaa. Jos tätä aluetta lähestyy lentokone, niin laserit sammutetaan nopeasti.

14. maaliskuuta 2022: Tässä kuvassa näkyy upea NGC4254 galaksi, joka tunnetaan myös nimellä Messier 99. Se on spiraaligalaksin malliesimerkki, jossa on selkeästi erottuvat galaksin keskustan ympärille kietoutuvat käsivarret. Messier 99 sijaitsee 49 miljoonan valovuoden päässä Maasta Bereniken hiusten tähdistössä. Tämä tarkka kuva on otettu ESO:n VLT-teleskoopin (VLT) Multi-Unit Spectroscopic Explorer (MUSE) instrumentilla. Kuvassa on yhdistelty useita eri väreillä tai aallonpituuksilla tehtyjä havaintoja. Näiden avulla vastasyntyneiden tähtien ionisoimat kaasupilvet näkyvät selkeästi. Kuvassa vety-, happi- ja rikkikaasu on esitetty punaisena, sinisenä ja oranssina. Kuva on otettu osana Physics at High Angular resolution in Nearby GalaxieS (PHANGS) -projektia, jossa lähigalakseista tehdään korkean resoluution havaintoja koko sähkömagneettisen spektrin alueella, jotta galaksien tähtien muodostumisen vaiheita ymmärrettäisiin paremmin.

7. maaliskuuta 2022: Noin 500 miljoonan valovuoden päässä Kuvanveistäjän tähdistössä sijaitsee melko erikoisen näköinen galaksi, joka tunnetaan nimellä Kärrynpyörägalaksi. Se oli aikoinaan tavallinen spiraaligalaksi, joka useita miljoonia vuosia sitten oli nokkakolarissa pienemmän seuralaisgalaksin kanssa. Tämä aiheutti galaksille nykyisen kärrynpyörää muistuttavan ulkonäön. Tässä kohteessa on myös muitakin kiinnostavia asioita. Oikean puoleisen kuvan vasemmassa alakulmassa tapahtuu jotain mielenkiintoista, sillä kuvassa näkyy supernova. Kuva on otettu joulukuussa 2021 ESO:n New Technology Telescope, eli NTT-teleskoopilla. Vasemmassa ESO:n VLT-teleskoopiin asennetun Multi Unit Spectroscopic Explorerin (MUSE) elokuussa 2014 ottamassa kuvassa on galaksi ennen supernovaräjähdystä. Tämä tapahtuma nimeltään SN2021afdx, on tyypin II supernova, joka tapahtuu, kun massiivinen tähti saavuttaa kehityksensä loppuvaiheen. Supernovat voivat saada tähden loistamaan kirkkaammin kuin koko isäntägalaksi, ja se voi olla havaittavissa kuukausia, tai jopa vuosia. Tämä on tähtitieteen aikaskaaloissa vain silmänräpäys. Supernovat ovat yksi syy siihen, miksi tähtitieteilijät sanovat, että meidät kaikki on tehty tähtipölystä. Supernovat levittävät raskaita alkuaineita ympäristöönsä, jotka saattavat päätyä myöhemmin osaksi tulevia ...

28. helmikuuta 2022: Tämä yönäkymä on otettu 1.54m tanskalaisten teleskoopin ja 3.6m telekoopin läheltä La Sillalle johtavalta tieltä. Kuvassa Linnunrata ja Magellanin pilvet näkyvät upeasti horisontin yläpuolella. ESO:n 3,6 metrin teleskooppi, joka näkyy kuvassa keskellä olevan kukkulan huipulla, sisältää HARPS-instrumentin, joka on tarkoitettu aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen löytämiseen radiaalinopeusmenetelmän avulla. Tässä menetelmässä planeetta havaitaan mittaamalla planeetan painovoiman aiheuttama keskustähden heiluva liike. Vasemmalla olevat tornit ovat BlackGEM-teleskooppien tukirakenteita, joita ei vielä oltu asennettu tämän kuvan ottamisen aikaan. BlackGEM on teleskooppien joukko, jotka etsivät voimakkaimpien painovoima-aaltolähteiden optisten vastineiden lähettämää valoa. Näitä ovat toisiinsa törmäävät neutronitähdet ja mustat aukot. Kuvan oikealla puolella näemme Suuren ja Pienen Magellanin pilven, jotka ovat kaksi epäsäännöllistä kääpiögalaksia. Ne kiertävät Linnunrataa noin 160 000 ja 200 000 valovuoden etäisyydellä. Chilen eteläisen keskiosan Mapuche-kulttuurissa nämä naapurigalaksit tunnettiin nimellä lafken, labken tai künchalabken (”laguunit”) sekä rünanko (”vesikaivot”). [1] Horisontissa näkyvää taivaan yli ulottuvaa punaista valonhohdetta kutsutaan ilmahehkuksi, joka on ilmakehän atomien ja molekyylien erilaisten ...

21. helmikuuta 2022: Tässä kuvassa vuodelta 2016 Aurinko nousee Cerro Armazonesin takaa. Auringonvalo valaisee vuoren huipun tasaisen siluetin ja aivan vuoren yläpuolella Venus todistaa uuden päivän alkua. Kuva on upea esimerkki krepuskulaarisista säteistä, joita esiintyy, kun jotkin kohteet, kuten pilvet tai vuoret, estävät osan takaata tulevasta auringonvalosta. Tämä ilmiö on tyypillinen auringonnousun ja auringonlaskun aikaan, kun aurinko on matalalla horisontissa tai aivan sen alapuolella. Cerro Armazonesin huippu tasoitettin ELT-kaukoputken (Extremely Large Telescope) toimintapaikaksi. ELT kaukoputkea rakennetaan parhaillaan ESO:n seuraavaksi lippulaiva observatorioksi. ELT:stä tulee on maailman suurin maailmankaikkeutta tarkasteleva silmä sen halkaisijaltaan 39 metrisellä pääpeilillään, joka pystyy keräämään 100 000 000 kertaa enemmän valoa kuin ihmissilmä. Sen avulla tähtitieteilijät pystyvät löytämään uusia planeettoja, joissa on saattanut kehittyä elämääkin. Kaukoputkella tutkitaan tähtien ja mustien aukkojen ominaisuuksia ja paljastetaan maailmankaikkeuden salaisuuksia. Kuva on otettu Paranalissa, jossa ESO:lla on useita kaukoputkia, kuten VLT-teleskooppi (Very Large Telescope, VLT), Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy (VISTA) ja VLT ...

14. helmikuuta 2022: Marsin ja Jupiterin välissä sijaitsevassa asteroidivyöhykessä on säilynyt jäänteitä varhaisesta aurinkokunnasta. Alue on täynnä epätavallisia asteroideja, joiden alkuperä kertoo myös maankaltaisten planeettojen alkuperästä. Näistä yksi kiehtovimmista on Elektra, joka on tässä SPHERE-instrumentilla kuvattuna ESO:n Very Large Telescope -teleskoopilla Paranalissa Chilessä. Aiemmin Elektralla tiedettiin olevan, ei ainoastaan yksi, vaan kaksi kuuta, jotka on kuvassa merkitty oranssilla ja vihreällä kiertoradalla. Nyt Anthony Berdeun johtama tähtitieteilijöiden ryhmä Thaimaan kansallisesta tähtitieteen tutkimuslaitoksesta, on löytänyt asteroidia kiertävän uuden kiertolaisen, joka on kuvassa merkitty sinisellä radalla. Tämä löytö tekee Elektrasta kaikkien aikojen ensimmäisen nelinkertaisen asteroidijärjestelmän. Tämä uusi, Elektran kolmas pikkukuu on alustavasti saanut nimen S/2014 (130) 2. Se sijaitsee lähempänä emoasteroidia kuin muut kuut, ja sen keskimääräinen etäisyys on hieman alle 350 km. Kuu on 15000 kertaa Elektraa himmeämpi. Tutkimusryhmä käytti ESO:n tiedearkiston julkista dataa ja uutta datankäsittelytekniikkaa, jonka avulla tämä pieni kuu löytyi. Löytö auttaa tähtitieteilijöitä ymmärtämään, miten nämä kiertolaiset muodostuivat, joka puolestaan antaa ratkaisevaa ...

7. helmikuuta 2022: Kuvassa oleva spiraaligalaksi NGC 7582 sijaitsee noin 70 miljoonan valovuoden päässä Maasta Kurjen tähdistössä. Sen ytimessä on supermassiivinen musta aukko. Nämä kuvat on otettu osana tutkimusta, jossa käytettiin ESO:n Very Large Telescope eli VLT-teleskooppia ja sen MUSE-instrumenttia. Havainnoilla selvitettiin aktiivisen mustan aukon vaikutusta galaksin tähtien muodostumiseen. Galaksissa on aktiivinen galaksiydin (AGN), jolla on erittäin energinen keskusta, jonka voimanlähteenä supermassiivinen musta aukko toimii. Se nielee sisuuksiinsa sen ympärillä olevaa materiaalia. Tässä prosessissa aine kuumenee, mikä tuottaa valtavia määriä energiaa ja voimakkaita ympäröivälle alueelle leviäviä ainevirtoja. Mutta mitä vaikutusta tällä on laajemmin galaksiin? Tätä selvitettiin hiljattain julkaistussa tutkimuksessa, jota johti Stéphanie Juneau USA:sta NSF:n NOIRLabista. Tutkimuksessa tarkasteltiin ionisoitujen alkuaineiden galaktista jakautumista. Oikealla olevassa kuvassa happi, typpi ja vety on kuvattu sinisellä, vihreällä ja punaisella. Punaiset hehkuvat alueet ovat alueita, joilla tapahtuu voimakasta tähtienmuodostusta, kun taas selvästi näkyvät siniset alueet muodostavat kartion muotoisen rakenteen, joka koostuu aktiivisesta galaksin ytimestä ulos virtaavaasta materiasta. Vasemmalla ...

31. tammikuuta 2022: Maailman suurimman taivaalle tarkkailevan silmän; ESO:n ELT-teleskoopin (Extremely Large Telescope) rakentaminen menee eteenpäin! COVID-19-pandemian aiheuttaman rakennustöiden huomattavan hidastumisen ja lähes vuoden kestäneen täydellisen paikan sulkemisen jälkeen, töitä jatkettiin vuoden 2021 puolivälissä. Kuten tämä kuva tammikuulta 2022 osoittaa, niin jättimäisen 39 metrin teleskoopin perusta on nyt saatu valmiiksi. Tämä vie meidät askeleen lähemmäksi maailmankaikkeuden vaikeimpien mysteerien selvittämistä. ELT:n vaikuttavan kupolin muodot alkavat hahmottua. Valtava teleskooppirakennelma tulee olemaan noin 80 metriä korkea, halkaisijaltaan noin 88 metriä, mikä vastaa suunnilleen jalkapallokentän aluetta. Vasemmalla näet rakennustelineet ja kupolin tukirungon ensimmäisen osan rakennelmat. Runkoa tulee ympäröimään pyöreä apurakennus, ja sen betonipohja on lähes valmis. Erilaiset sähkö-, lämpö- ja hydraulilaitokset, joita käytetään ELT:n käyttämisessä, sijaitsevat täällä. Koko rakennelma lepää iskunvaimentimilla, jotka on jo asennettu ja valmisteltu suojaamaan rakennusta suuria maanjäristyksiä ja muita tärinöitä vastaan. Kupolin edessä, sisäänkäynnin vieressä tarkkanäköinen havaitsija voi nähdä syvän kuopan, johon erityinen testitorni asennetaan. Sen avulla testataan ja kalibroidaan teleskoopin M4-peiliä. Tämä ...

24. tammikuuta 2022: Noin 60 miljoonan valovuoden päässä Neitsyen tähdistössä kaksi galaksia NGC4567 ja NGC4568 ovat juuri törmäämässä ja sulautumassa toisiinsa. Lempinimeltään kohde on Perhosgalaksit, niiden siipimäisen rakenteensa vuoksi. Kohde on kuvattu 'FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph 2', eli FORS2-instrumentilla, joka on asennettu ESO:n VLT-teleskoopiin (VLT) Paranalin observatoriossa Chilen Andeilla.Galaksien törmäykset eivät ole maailmankaikkeudessa epätavallisia. Saatamme kuvitella törmäysten olevan tuhoisia ja katastrofaalisia, mutta todellisuudessa ne ovat yllättävän rauhallisia. Törmäys muistuttaa tähtien, kaasun ja pölyn suorittamaa painovoiman aiheuttamaa tanssin koreografiaa. Myös Linnunradan lopullisena kohtalona pidetään tällaista törmäystä ja yhteensulautumista naapurigalaksi Andromedan kanssa vastaavanlaisessa kohtaamisessa.FORS2:ta kutsutaan usein Paranalin ”Sveitsin armeijan veitseksi” sen uskomattoman monipuolisuutensa vuoksi. Se on itse asiassa yksi kysytyimmistä instrumenteistamme. Sen lisäksi, että sillä voidaan ottaa tällaisia kuvia, se voi myös ottaa spektrejä jopa useista kymmenistä kosmisista kohteista samanaikaisesti, tai tutkia polarisoitua valoa.Tämä kuva on otettu osana ESO:n Kosmiset helmet (Cosmic Gems) -ohjelmaa, joka on tieteen tiedottamishanke, jonka tarkoituksena on tuottaa kuvia ...

17. tammikuuta 2022: Yksinäisen vartijan tavoin ESO:n VLT Survey Telescope (VST) seisoskelee Linnunradalle levittyvien tähtien alla tässä mystisessä viikon kuvassa. Hiljattain 10-vuotissyntymäpäiväänsä viettänyt VST sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla VLT-teleskoopin (VLT) ohella. VST palvelee kuitenkin hyvin erilaista tarkoitusta kuin VLT. Sen sijaan, että se tutkisi tarkasti pieniä taivaan alueita, se kartoittaa jatkuvasti paljon laajempia taivaan alueita. Se kartoittaa ja luetteloi useita eri tähtitaivaan kohteita läheisistä tähdistä kaukaisiin galakseihin. ESO:n Paranalin observatorio Chilen Atacaman autiomaassa on ihanteellinen paikka maanpäällä tehtävään tähtitieteen tutkimukseen. Siellä on yli 300 selkeää yötä vuodessa. Sen syrjäinen sijainti kaukana valosaasteesta, esittelee taivaan, joka on riittävän pimeä, jotta Linnunrata näkyy upean yksityiskohtaisesti, kuten tässä kuvassa näemme.

10. tammikuuta 2022: Tämän viikon kuva näyttää melkein syötävältä! Vaikka se muistuttaakin suussa sulavaa kinuskipyörrettä, se on itse asiassa NGC1300-galaksin kuva, joka sijaitsee noin 61 miljoonan valovuoden päässä Maasta Eridanuksen tähdistössä. NGC1300 on spiraaligalaksi, jossa on selvästi erottuva tähdistä ja kaasusta koostuva sauva (kuvassa vaakasuoraan), sekä keskellä oleva rengas, jossa tapahtuu voimakasta tähtiensyntyä. Kuvassa on yhdistelty eri värejä tai oikeammin sanottuna eri aallonpituuksien havaintoja. Kullan värinen hehku tulee molekyylikaasun pilvistä, jotka ovat tähtiä muostavaa raaka-ainetta. Nämä havainnot on tehty Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA-teleskoopilla, jossa ESO on yhtenä kumppanina. Kuvan taustalla näkyvät sinertävät alueet paljastavat hieman vanhempien, jo muodostuneiden tähtien jakautumisen, joka on kuvattu ESO:n VLT-teleskoopilla Multi-Unit Spectroscopic Explorer, eli MUSE-instrumentilla. Kuvat on otettu osana PHANGS-projektia (Physics at High Angular Resolution in Nearby Galaxies), jossa läheisistä galakseista tehdään korkean resoluution havaintoja kaikilla sähkömagneettisen spektrin alueella toimivilla teleskoopeilla. Eri aallonpituudet voivat paljastaa galaksien salaisuuksia ja vertaamalla eri aallonpituuksia tähtitieteilijät pystyvät tutkimaan, mikä aktivoi, ...

3. tammikuuta 2022: Tämän kuvan yläosan kiistaton pääkohde on erittäin kirkas ja suuri piste on ESO:n VLT-teleskoopin (VLT) yläpuolella Cerro Paranalilla Chilen Atacaman autiomaassa. Jos kuitenkin tarkastelet kuvaa tarkemmin, niin huomaat, että kyseessä ei ole vain yksi piste, vaan kaksi, hyvin lähellä toisiaan olevaa kohdetta. Mitä itse asiassa näet, on Jupiterin ja Saturnuksen yhdistelmä. Jupiter ja Saturnus ovat aurinkokunnan kaksi suurinta planeettaa, lähes 320 ja 95 kertaa niin massiivisia kuin Maa. Ne eivät ole kivisiä, kuten Maa tai Mars, vaan ne koostuvat pääasiassa vedystä. Molemmilla on kymmeniä kuita, joista useiden ei uskota muodostuneen yhdessä kiertämiensä planeettojen kanssa, vaan niiden voimakkaat painovoimakentät vangitsivat ne myöhemmässä vaiheessa. Konjunktiot tapahtuvat, kun kaksi kohdetta on samalla suunnalla taivasta. Konjunktiot ovat kuitenkin seurausta tarkkailijan havaintokulmasta. Jos tilannetta ei katsottaisi Maasta, vaan jostain toisesta suunnasta, niin kohteet eivät olisi lähekkäin. Tilanne on samanlainen kuin tähtikuvioilla, joiden Maasta katsotut tutut muodot, eivät ehkä olisi tunnistettavissa, jos niitä havaittaisiin jostain toisesta ...

27. joulukuuta 2021: ESO:n operoima Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy, eli VISTA-kaukoputki sijaitsee Cerro Paranalin huipulla Chilen Atacaman autiomaassa. Sieltä on upeat näkymät paitsi upealle eteläiselle tähtitaivaalle myös läheiselle vuorenhuipulle, jossa ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) sijaitsee. Yhdistyneen kuningaskunnan 18 yliopiston yhteisesti suunnittelema ja kehittämä VISTA on maailman suurin inrapuna-alueen taivaankartoitusteleskooppi. Se suorittaa kuutta yleistä taivaankartoitusprojektia, jotka vievät sen havaintoajasta suurimman osan. Näiden tavoitteena on löytää useita erilaisia kohteita, kuten ruskeita kääpiöitä, muuttuvia tähtiä ja kaukaisia kvasaareja. Teleskoopin havainnot antavat uutta tietoa useille eri alueille, kuten pimeän aineen olemukseen ja galaksien rakenteeseen, ja se on mukana luomassa maailmakaikkeudesta 3D-karttaa, joka kattaa noin viisi prosenttia koko havaittavasta maailmankaikkeudesta. Mutta miksi tehdä havaintoja infrapuna-alueella? Koska sen avulla VISTA ei ainoastaan ihaile viileää maailmankaikkeutta, sillä kylmät esineet loistavat usein kirkkaammin näillä aallonpituuksilla, vaan se havaitsee myös maailmankaikkeuden kaukaisimpia kohteita. Ne ovat niin kaukana, että maailmankaikkeuden laajenemisen vuoksi niiden lähettämä näkyvä valo on venynyt kohti ...

13. joulukuuta 2021: Tämän viikon kuva voi hypnotisoida sinut! Pyörrettä tai optista harhaa muistuttavat tähtitaivaan ympyrät johdattavat sinut tutustumaan Chilen Atacaman autiomaan henkeäsalpaavaan vuoristoiseen maisemaan, joka on myös ESO:n La Silla observatorion sijoituspaikka. Jokainen taivaalla näkyvä jälki edustaa yksittäistä tähteä, joka myodostaa tähtijäljen (star trail). Jäljet johtuvat maan pyörimisestä, mikä saa tähdet näennäisesti liikkumaan taivaalla samalla muodostaen hitaasti täydelliset renkaat, joiden keskipisteenä on eteläinen taivaannapa. Tällainen valokuva vaatii siten pitkän valotusajan, jotta ajan kulku saadaan näkymään. La Silla sijaitsee noin 2400 metriä merenpinnan yläpuolella ja siellä on täydelliset havainto-olosuhteet tällaisille pitkälle valotuksille. La Sillassa on yli 300 selkeää yötä vuodessa! ESO:lla on täällä kaksi maailman tuotteliainta neljän metrin kokoluokan teleskooppia: ESO:n 3.6-metrin teleskooppi, jossa on maailman tärkein eksoplaneettojen metsästäjä, High Accuracy Radial velocity Planet Searcher (HARPS) ja 3,58 metrin New Technology Telescope eli NTT-kaukoputki, joka on maailman ensimmäinen kaukoputki, jossa on tietokoneohjattu pääpeili (aktiivinen optiikka). NTT:n rooli oli aktiivisen optiikan kehityksessä merkittävä ja ...

6. joulukuuta 2021: Tämä ESO:n La Sillan observatoriolla kuvattu teleskooppien perhepotretti otettiin vuonna 2019 upean auringonlaskun aikaan Chilen Atacaman aavikon laitamilla. Kuvan edessä korkeana seisova kohde on yksi La Sillan uusista perheenjäsenistä: BlackGEM, joka on optisen alueen teleskooppien joukko. Ne aloittavat pian joidenkin maailmankaikkeuden voimakkaimpien ja dramaattisimpien tapahtumien etsimisen, kuten neutronitähtien ja mustien aukkojen yhdistymisten tapahtumat. Robottiteleskooppien joukon ovat kehittäneet Radboud University (josta sitä kauko-ohjataan), Alankomaiden tähtitieteen tutkimuskoulu (Netherlands Research School for Astronomy, NOVA) ja KU Leuven. Nämä eksoottiset tapahtumat aiheuttavat aika-avaruuden aaltoilua, joka on ilmiö, mikä tunnetaan nimellä gravitaatioaallot. BlackGEM toimii yhdessä gravitaatioaaltojen havaintolaitteiden kanssa, kuten LIGO ja Virgo. Tarkoitus on osoittaa näkyvässä valossa gravitaatioaaltojen lähteet. Näiden havaintojen avulla suuremmat teleskoopit, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) voivat tehdä yksityiskohtaisia seurantahavaintoja. Siten tähtitieteilijöiden ymmärrys joistakin maailmankaikkeuden äärimmäisimmistä tapahtumista kasvaa ja maailmankaikkeuden mysteerit selviävät.

29. marraskuuta 2021: Aivan kuin ihmiset ruuhkaisessa risteyksessä saattavat vahingossa hieman törmätä toisiinsa, niin voi käydä myös galakseille maailmankaikkeudessa! Tässä tapauksessa lopputulos on kuitenkin dramaattisempi kuin pelkkä pieni törmäysjälki. Kun kaksi galaksia törmää yhteen, ne sulautuvat toisiinsa ja synnyttävät uuden, isomman galaksin. Tästä yksi esimerkki on kuvassa näkyvä NGC 7727 -galaksi, jonka ESO:n VLT Survey Telescope (VST) kaukoputki Chilessä on ottanut. Galaksi sijaitsee 89 miljoonan valovuoden päässä Maasta Vesimiehen-tähdistössä. NGC 7727:n arvellaan olevan seurausta noin miljardi vuotta sitten tapahtuneesta kahden galaksin välisestä yhteenotosta. Tämän valtavan kosmisen törmäyksen seuraukset näkyvät edelleen NGC 7727:n erikoisessa, epäsäännöllisessä muodossa ja sen ulommilla alueilla olevissa tähtivirroissa. Kuva on otettu näkyvässä valossa osana VST-ATLAS taivaankartoitusta. Kartoituksen tavoitteena on tutkia laajaa eteläisen tähtitaivaan aluetta. Alue on niin suuri, että siihen mahtuisi noin 19000 täysikuuta! Tutkimalla galakseja tällä alueella tähtitieteilijät pyrkivät selvittämään pimeän energian luonnetta. Pimeä energia on kaikkialla maailmankaikkeudessa oleva salaperäinen voima, joka aiheuttaa maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen.

22. marraskuuta 2021: Tehokkaat laserit lähettävät lasersäteen taivaalle yhdestä neljästä yksikköteleskoopista ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkesta Paranalin observatoriolla Chilessä. Lasersäteet yltävät noin 90 kilometriä maanpinnasta sijaitsevaan ilmakehän kerrokseen, jossa on hyvin runsaasti natriumatomeja. Laserit saavat natriumin loistamaan luoden keinotekoisia tähtiä taivaalle. Mutta miksi? Maan ilmakehä vääristää kosmisista kohteista meille tulevaa valoa, mikä heikentää tähtitieteellisten havaintojen terävyyttä. Syy on sama, miksi Maasta katsottuna tähdet näyttävät ”tuikkivan”. Tämän vuoksi korjatakseen havaintoja tähtitieteilijät ovat kehittäneet adaptiivisena optiikkana tunnetun teknologian, missä peilin muotoa voidaan muuttaa satoja kertoja sekunnissa korjatakseen ilmakehän turbulenssin vaikutuksia. Tarvittavien korjausten laskemiseksi adaptiivinen optiikka tarvitsee kuitenkin vertailutähtiä havaitun kohteen läheltä. Tällaisia tähtiä ei kuitenkaan aina löydy kohteen läheltä, mikä sai tähtitieteilijöitä keksimään ajatuksen lasereista, joilla keinotekoisia tähtiä saadaan sijoitettua taivaalle optimaalisesti milloin tahansa niitä tarvitaan. Kiehtova yksityiskohta! Keinotähtiin liittyvät natriumatomit ovat meteoroideista ylijäänyttä materiaa, jotka ovat päättäneet matkansa aurinkokunnan halki saapumalla Maan ilmakehään ja palamalla poroksi. Joten tavallaan laserien virittäessä natriumatomeja käytämme avaruuden ...

15. marraskuuta 2021: Tosiaan, kuvan keskellä näkyvä kirkas valo, joka loistaa Linnunradan pimeän punertavan vyön alla, on itse asiassa aurinkokunnan planeettojen kuningas! Jupiterin reunoilla näkyy kaksi kukkulaa, jotka ovat ESO:n Very Large Telescope (vas.) ja VISTA (oikealla) kaukoputkien sijoituspaikat Atacaman autiomaassa Chilessä. Jupiter on aurinkokuntamme suurin planeetta ja kolmanneksi kirkkain kohde yötaivaalla. Vain Kuu ja Venus ovat sitä kirkkaampia. Se on nimetty taivaan ja ukkosen jumalan mukaan, mikä sopiikin Jupiterille hyvin! Se koostuu pääasiassa vedystä ja heliumista. Yksi Jupiterin tunnusmerkeistä on sen pinnalla oleva kuuluisa suuri punainen täplä, joka on aurinkokunnan suurin myrsky. Jupiteria on havaittu VLT:n 8,2 metrin kaukoputken avulla useita kertoja. VISIR-instrumentti otti Jupiterista upean korkean resoluution infrapunakuvan, jonka avulla voidaan ymmärtää, miten energia ja aine siirtyvät sen ilmakehän läpi. CRIRES-infrapunaspektrografi on väline, joka hajoittaa valon osatekijöihinsä. Sen avulla kartoitettiin Jupiterin yläilmakehässä olevaa aluetta, joka on 200 ºC ympäristöään kylmempi. MAD-prototyyppi-instrumenttia käytettiin ilmakehän turbulenssin aiheuttamien vääristymien korjaamiseeen, jonka ansiosta VLT otti ...

8. marraskuuta 2021: Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy kaksi toisiinsa kietoutunutta spiraaligalaksia NGC 3314a ja b majesteettisessa kosmisessa tanssissa. Tämän hetken on taltioinut ESO:n VLT Survey Telescope, eli VST-teleskooppi. Älä kuitenkaan anna kuvakulman hämätä! Galaksit eivät itse asiassa ole lainkaan vuorovaikutuksessa keskenään. Kaksi galaksia, jotka sijaitsevat 117—140 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä Hydran tähdistössä, ovat itse asiassa fyysisesti toisiinsa liittymättömiä ja ne vain näyttävät olevan Maasta katsottuna päällekkäin. Tämä ainutlaatuinen kuvakulma antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden mitata galakseista useita ominaisuuksia. Esimerkiksi miten pöly absorboi tähtien valoa, jolloin niiden koostumuksesta ja evoluutiosta saada lisää tietoa. Tässä kuvassa piileksii toinenkin salaisuus. Jos katsot tarkasti kuvan oikeaa alakulmaa, niin tämän upean kosmisen tanssin lisäksi kuvasta löytyy heikko kellertävä kohde, eli ultra-diffuusin galaksin (UDG) jälki. UDG-kohteet ovat yhtä suuria kuin Linnunrata, mutta niissä on 100—1000 kertaa vähemmän tähtiä. Nämä galaksit ovat erittäin himmeitä, eikä niissä ole tähtiä muodostavaa kaasua, mikä saa ne näyttämään yötaivaan tahroilta. Tämä UDG, nimeltään UDG 32, on ...